Tekoälyä (helpompi kirjoittaa kuin generatiivinen kielimalli) arvostellaan nykyään kategorisen ehdottomasti, niin positiivisesti kuin negatiivisesti. Molemmat ääripäät ovat väärässä, kuten ääripäät tuppaavat olemaan aina ja kaikkialla. Tekoäly on edelleenkin vain työkalu, työkalu voidaan niin suunnitella perseelleen kuin myös käyttää väärin. Mutta se ei ole työkalun vika per se.

Käytä googlea tekoälyn sijaan, sanotaan. Samalla unohdetaan kuinka hemmetin paljon hakusanojen indeksoinnilla sotketaan hakutuloksia. Puhumattakaan siitä, että valtaosa internetin sisällöstä on täyttä paskaa ja sen ympärillä pörrääviä kärpäsiä. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, joten sidekudoksen, kollageenin, syöminen auttaa niveliin. Paitsi että ei auta, vaikka molemmat, niin AI kuin hakutulokset, noin väittävät. Tuo huuhaa on syntynyt markkinoinnista ja määrän illuusiosta.

Minä käytän päivittäin tekoälyä. Se mullisti työntekoni tiedon etsimisessä. Annan esimerkin.

Antaako proteiini energiaa, kuten väitetään. Tuon yksinkertaisen asian löytäminen hakukoneilla on käytännössä mahdotonta. Ensimmäiset 20 hakuosumasivustoa ovat suurin osa mainoksia täynnä satuilua, ja joukossa on muutama 101-tason perusjuttu proteiineista — joissa on muuten mukana aina niin rajuja yksinkertaistuksia, että asia muuttuu vääräksi. Oikean suunnan löytää kun lähtee etsimään urheiluravitsemuksen kautta, mutta sielläkin varsinainen fakta on hautunut muun ”päätiedon” joukkoon.

Hakukoneissa ei voi kysyä ”saadaanko proteiineista energiaa niin, että sillä on merkitystä päivän energiasaannissa”. Ihan siksi, että kukaan, tai aika hemmetin harva, on sivustonsa tai dokumenttinsa sisältöön kirjoittanut tuon lauseen.

Tekoälyltä sen sijaan täytyy kysyä nimenomaan kysymyksiä. Se helpottaa ihan hemmetisti, koska nimenomaan kysymykseen halutaan vastaus. Ei jonkun hakusanan esiintymismääriä hakukoneen indeksoinnissa.

Se, että tekoäly valikoi vastaukseen käytetyn sisällön sekä kontekstin (todennäköiset ilmaisujen yhteydet) ovat ongelma. AI:lle ohjelmoitu tarve löytää vastaus on ongelma. Tekoälylle tehty tarve miellyttää kysyjää on ongelma. Myös hallusinointi, joka on samankaltainen asia kuin tietoisilla valehtelu, on ongelma.

Mutta eivät nuo ongelmat ole yhtään sen suurempi ongelma kuin Googlen tapa valikoida osumia ja tarjota taikauskoa, kun etsii tiedeasioita. Mutta ongelmat täytyy tiedostaa ja tunnistaa. Kuitenkin AI:n vastauksista on helpompi lähteä liikkeelle selvittämään ns. oikeaa vastausta kuin avata muutama sata selaimen välilehteä hakutuloksista ja yrittää lukea ne kaikki.

Tämä on yhden käytännössä kokonaan etänä toimivan tech/hosting yhtiön toisen toimarin maininta tekoälystä omassa työssään:

”AI has a terrible habit of sounding more certain than it has any right to be, stating assumptions as findings, with a real fondness for vague psychological theatre. “Cautious optimism.” “Emerging tension.” “Strategic alignment.” The language alone makes me grind my teeth. I don’t want opinions, I want facts: what happened, where it happened, and a link to the underlying conversation.

AI is a lossy summariser - like a JPEG. It introduces artifacts, but you get the picture. You just have to know that going in.”

käännös AI:lla

“Tekoälyllä on ikävä tapa kuulostaa varmemmalta kuin sillä olisi mitään oikeutta olla, esittää oletuksia havaintoina ja osoittaa erityistä mieltymystä epämääräiseen psykologiseen teatteriin. ‘Varovaista optimismia.’ ‘Kasvavaa jännitettä.’ ‘Strategista linjautumista.’ Jo pelkkä kieli saa minut kiristelemään hampaitani. En halua mielipiteitä, haluan faktoja: mitä tapahtui, missä se tapahtui ja linkin taustalla olevaan keskusteluun.

Tekoäly on häviöllinen tiivistäjä – kuin JPEG-kuva. Se tuo mukanaan vääristymiä, mutta kokonaiskuva välittyy. Sinun täytyy vain tiedostaa se alusta alkaen.”

Tuo on ihan hyvä kiteytys.