Monet asiat on odotuttaneet mua viime aikoina. Tai oikeastaan odotan koko ajan erilaisia asioita. Tylsän luennon päättymistä, Macciksen jonosta pääsemistä, viikonloppua, ystävien näkemistä, rakkauden löytämistä tai pastan keittymistä.
Todella arkisia juttuja. Mutta koko ajan on sellainen odotus seuraavasta hetkestä tai toisesta jutusta. Ettei elä siinä hetkessä itsessään vaan sen odotuksen ja tulevaisuudenjanon kautta. Ehkä se on meidän ajan kuva. On koko ajan kiire. Seisahtaminen ja pysähtyminen on harvinaista. Jatkuvasti ollaan menossa. Kohti seuraavaa juttua. Ja kivatkin jutut tuntuu usein suorituksilta. Se, että tekee paljon asioita on suuremmassa arvossa kun ne asiat itsessään. Tekeminen ja suorittaminen muuttuu itseisarvoiseksi.
Tai ehkei ihan niin kuitenkaan. Ehkä mulla on liikaa juttuja. Tai sellaisia juttuja jotka ei tuo mulle täyttymystä. Että ne vie aikaa ja jaksamista kivoilta jutuilta ja latistaa niitä. Ja siksi on hankala keskittyä hetkeen ja tulee katsottua seuraavaan.
Toisaalta olisi typerää elää vain hetkessä. Ei maailma niin toimi. Tai siis tarkoitan että on tärkeää olla läsnä hetkessä. Mutta pitää silti myös miettiä eteenpäin. Tai ainakin itse vajoaisin dekadenssiin ja totaaliseen hedonismiin jos keskittyisin vain hetkeen. Jos ei ole muuta kuin tämä hetki eikä väliä tulevaisuudesta niin miksi tehdä mitään muuta kuin nauttia? Jatkuvuus ja tulevaisuus pitää mut tiellä. Tasapainossa. Lyhyet nautinnot kuten epäterveellinen mutta maukas ruoka ei edistä pitkän aikavälin hyvinvointia. Ehkä se nautinnollisuus muodostuu siitä odotuksesta ja erityisyydestä.
Sit oon pohtinu tälläsiä odotuttavia asioita, jotka ei tapahdu välittömästi. Sellaisia pidempiaikaisia jatkumoita. Päässä on ollut kaikenlaisia dystooppisia hahmotelmia maapallon ja yhteiskuntien tulevaisuudesta. Pelkään. Että mitä tulevaisuudessa ja nykyhetkessä tapahtuu.
Nää kelat tuli päähän viime syksynä usean jutun yhdistelmänä. Näin ig-reelin jossa joku yritys esitteli isoa pallomaista poliisirobottia. Se pystyy videon mukaan kulkemaan kolmeakymppiä, ampumaan verkon vastustelevan ihmisen päälle ja on iskunkestävä. Ja tietysti on varustettu kameroilla ja kasvojentunnistusjärjestelmällä. Ihan kuin jostain kyberpunk -dystopiasta.
Heti perään Iso-Britannian uusi hallitus alkoi käydä sotaa avointa internetiä vastaan. Online Safety Act, “lasten suojelemiseksi” tarkoitettu lakipaketti tuli voimaan tämän vuoden heinäkuun lopussa. Se velvoittaa palveluntarjoajia varmistamaan käyttäjän iän, jotta lapsia voitaisiin väitetysti suojella väkivallalta ja muulta epäsopivalta sisällöltä. Tämä luonnollisesti on realisoitunut katastrofaalisesti. Esimerkiksi Gazassa tapahtuvan kansanmurhan uutisointi netissä on joissain tapauksissa rajoitettu alaikäisiltä.
Kunnon sähköistä infraa ei asiaa varten rakennettu, esimerkiksi suomalaisen pankkitunnusjärjestelmän kaltaista. Tämän vuoksi sivustot on vaatineet käyttäjiltä kuvia henkkareista iän todistamiseen ja on uutisoitu että useamman palvelun databaseen on päästy käsiksi. Nyt miljoonien ihmisten henkkarien kuvat on myynnissä pimeässä verkossa identiteettivarkauksia ja ties mitä muuta varten.
Miks en oo yllättyny? Poliitikot tekee aina typeriä päätöksiä mitä ne ei selkeästi itsekään ymmärrä. Että mihin ne johtaa.
Sama teknodystooppinen meno on rantautumassa Euroopan Unioniin. Kerralleen kaatunutta Chat Control -esitystä valmistellaan uudelleen. Sama kehys kuin Britanniassa – eli lasten suojelu. Mihin tämä sitten vaikuttaisi? No, esityksessä halutaan skannata kaikki viestit ja sähköpostit ynnä muu verkkoliikenne lapsipornon varalta.
Kaikki viestit ja verkkoliikenne. On hankala käsittää sitä datan määrää. Sitten on selitetty huuhaata siitä miten tämä tapahtuisi turvallisuutta ja yksityisyyttä loukkaamatta. Mutta se ei ole mahdollista. Ajatellaan, että lähetän kirjeen kaverille. Ennen kuin laitan kirjeen kirjekuoreen poliisi ottaa siitä kuvan. Tämän jälkeen se laitetaan kuoreen ja lähetetään kaverille. Että eihän tässä mitään hätää, kyllä se pysyy siellä suljetussa kirjekuoressa turvassa eikä kukaan sitä sisältöä näe. Mutta poliisi otti siitä kuvan jo. Kirjesalaisuus poistuu.
Asiasta ei ole uutisoitu paljoa. Jostain syystä perimmäisiä oikeuksia polkevat esitykset jäävät aina pimentoon. Jännää. Enemmän on keskitytty siihen, kuinka eurooppalainen oikeisto liha-alan lobbaamana haluaa kieltää sanat vegenakki ja vegeburgeri. Huoh. Mutta todella hyvin osunut ja uponnut hämäys. Että näin sitä dystopiaa rakennetaan. Kiinnitetään huomio muualle.
Ja jos niitä otsikoita on nähnyt ja on vaivautunut lukemaan niitä pidemmälle niin näkee korvallakin, että Chat Controllissa ei ole kyse mistään lasten suojelemisesta vaan koko Euroopan Unionin laajuisesta massavalvonnasta. Se tulisi vaikuttamaan jokaiseen, 450 miljoonaan Euroopan Unionin kansalaiseen.
Ja eihän tällä mitenkään estetä rikollisuutta. Se on täysi valhe. Se tulisi vaikuttamaan vain lainkuuliaisiin taviksiin jotka käyttää Whatsappia ja sellaisia. Kuka tahansa voi salata kansioita tai word-tiedostoja verkosta ladattavilla työkaluilla ja lähettää niitä toisille. Se on niin helppoa että lapsikin sen osaa. Ja softaahan voi levittää vaikka kuinka: internet ja usb -tikut mahdollistavat sen. Että jos joku oikeasti haluaa nähdä vaivaa, niin voi salata viestintänsä. Laki vaikuttaa vain käyttäjiin, jotka eivät tietoisesti halua salata viestintäänsä. Laki ei estä viestinnän salaamista. Eli laki ei palvelisi sitä tarkoitusta jolla sitä perustellaan. Tämä onkin kiinnostavaa. Jos alkaisin lähettää viestejä salattuina tekstitiedostoina ja kertoisin salasanan suullisesti kaverille niin tulisiko siitä syyte? Vai saisiko palveluntarjoaja sakkoja? Estettäisiinkö tiedostojen lähettäminen sähköpostissa tai pikaviestimissä?
Pelkään todella vapaan kansalaisyhteiskunnan puolesta. Vapaa ja turvallinen internet on suuri osa sitä. Ja tärkein vapauden takaava keino on otettu Britanniassa pois: Yksilön ja henkilöllisyyden erottaminen toisistaan. Se on mahdollistanut kritiikin, vapaan ja ilmaisen globaalin tiedon jakamisen mutta myös luonut sananvapauden ja jossain määrin yleisesti lakien kentän ulkopuolella olevan villin lännen. Tavallaan ymmärrän poliitikkoja. Ne haluaa kontrolloida ja varmaan ajattelee oikeasti tekevänsä oikein. Mutta ne eivät ymmärrä vaikutuksia vapaaseen maailmaan.
Tälläiset teknologiset asiat saa todella vähän huomiota valtamediassa. Maailma on täynnä erilaisia kriisejä. On sotaa, nälkää, pandemioita ja kansanmurhaa. Paljon sellaisia reaalimaailman juttuja. Niin sitten helposti tällaiset unohtuu. Mutta sosiotekniset järjestelmät ovat osa toimintaympäristöämme. Ja yhä kasvavissa määrin. Kaikki digitalisoituu.
Ei meillä Suomen tasollakaan mene sen paremmin. Kansalaisyhteiskunnan rapistuminen alkaa näkyä jo. Kolmikannan hajottaminen hallituksen toimesta, lakko-oikeuden heikentäminen, ay-liikkeen verovapauden poisto ja koulutusleikkaukset näin muutaman mainitakseni. Varjoissa suunnitellaan poliisille oikeuksia käyttää kansalaisten biometrisiä tietoja rikostutkinnassa. Ja kuten Chat Controllin kanssa, ei täälläkään ole valtamedioissa uutisoitu valvontaan liittyvistä ehdotuksista paljoa.
Tämä tarkoittaisi, että passirekisterissä olevia kuvia ja sormenjälkiä olisi mahdollista hyödyntää rikostutkinnassa. Tällä hetkellä laki ei sitä salli. Lisäksi on ongelmallista, että rekisterin käyttötarkoitusta muutetaan jälkikäteen. Se ei tietääkseni ole linjassa EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa, joka muuten ajaa yli kansallisen lainsäädännön. Asia on tällä hetkellä lähetekeskustelussa.
Poliisi on perustellut ehdotusta lasten suojelulla, yllätys yllätys. Hyvin hämmentävää, miten retoriikka on täysin samanlaista kuin EU:ssa. Niinkuin sanalleen samanlaista. Supo puolestaan on perustellut asiaa kansallisen turvallisuuden kannalta. Suuri yllätys sekin. Nämä kehykset ovat aina saatavilla ja ne ovat todella hähmäisiä mutta sellaisia, että asiaan perehtymätön mielellään tukee näitä tavoitteita.
Pala palalta demokratiaa ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa murennetaan. Enemmän keskitytään “kansalliseen turvallisuuteen” ja valvontaan. Mutta ei keskivertokansalainen ole tietoinen. Tai kiinnostunut. Ja ymmärtäähän sen. Sitä helposti juuttuu brainrottiin, doomscrollaamaan sun muuta. Viihde pitää tyhmänä. Ja kun oikeisto on ottanut hyvinvointivaltiosta hyvinvoinnin pois niin sitä keskittyy todellisen maailman asioihin. Eikä mieti jotain seurantaa verkossa tai muuta mikä ei realisoidu itselle mitenkään. Kun puhun näistä jutuista mut leimataan usein hörhöksi. Ehkä se kielii siitä että nää jutut ei oo monelle tiedossa. Ja että ne on hankalasti ymmärrettäviä. Ja että mun huolet vaikuttaa kaukaa haetuilta tai epärealistisilta.
Oon kirjoittanut nyt peloistani ja huolistani. Mutta en oo perustellut että miksi valvonta on paha asia. Koska onhan senkin puolesta äänestäviä. Ei kaikki ajattele itseisarvoisesti sitä vastaan. Valvonnan tarkoitus on estää toiminta joka katsotaan valtaapitävien taholta epäsopivaksi. Usein näitä perustellaan että “se on laitonta”. Että laki määrää eettisyyden ja oikeuttaa ja kieltää. Uppoaa moneen mutta ei kestä kriittistä tarkastelua.
Toiseksi valvonnalla pyritään sementoimaan valtaapitävien intressit, asema ja näkemys yhteiskunnasta sekä tehdä muutoksesta mahdotonta. Algoritmeilla voidaan profiloida ihmisten poliittisia ajatuksia ja valvonnalla puuttua muutosta ajavien toimijoiden tekemisiin. Onhan Suomessakin poliisi liioitellut mahdollisen rikoksen vakavuutta, jotta saa oikeuden valvoa Elokapinalaisten puhelinviestintää. Että ei ole ihan tuulesta temmattua.
En usko siihen, että parlamentarismi voi tuottaa oikeaa yhteiskunnallista muutosta. Se vaatii aktivismia ja vastakulttuuria. Kieltämällä ja estämällä tällainen toiminta estetään edellytykset yhteiskunnalliselle muutokselle.
Vielä loppuun kasvojentunnistusjärjestelmistä. Pelkään niitä. Kamerat ovat halpoja ja kokonainen kaupunki voidaan lyödä niitä täyteen pikaisesti. Lisäksi näihin on liitetty käyttäytymisentunnistusmalleja, jotka voivat ennakoida ruumiinlämmön ja mikroilmeiden perusteella, että aikooko joku suorittaa rikoksen tai että hänen käytöksensä on poikkeavaa. Olen ihan helvetin peloissani tulevaisuudesta. Turvallisuutta pitäisi rakentaa luottamuksen ja kollektiivisen hyvinvoinnin kautta. Ei valvontakameroilla.
Odotan sitä, että dystopia realisoituu. Tai enemmänkin pelkään. En odota. Se on liian neutraali tapa ilmaista asia. En halua odottaa sitä. Haluan taistella vastaan. Mutta koen itseni voimattomaksi. Niin suuret voimat ajavat tällaisia muutoksia. Ja kun esmes Britannia, Yhdysvallat ja Kiina osoittavat, että tällaiset järjestelmät ja valvonta on mahdollista. Niin miksi homma menisi Euroopassa mitenkään toisin? Etenkin kun katsoo nykyistä kehityskulkua.
Mitä tässä pitää tehdä? Missä vaiheessa kamelin selkä katkeaa? Että kaikki tulevaisuuden odotus muuttuu aktiiviseksi toiminnaksi. Tavallaan toimin jo. Kirjoitanhan aiheesta, jotta muutkin tulisivat tietoisiksi ja yritän mikrotasolla parantaa asioita. Mutta kun dystopiat alkavat enemmän ja enemmän realisoitumaan. En ole vielä saavuttanut sitä pistettä, että odotus ja pelko muuttuisi jotenkin merkittäväksi toiminnaksi. Vielä jään sitä hetkeä odottamaan.