Istun pienen huoneeni vuoteella ja näpyttelen. Ulkona taivas on kirkas, sinistä vasten ruskanpolttamia puita. Ikkunalauta on pölyn peitossa. Puiden oksista heijastuu huojuvia varjoja huoneen vastakkaiselle seinälle. Sängynpeite on heitetty peiton ja tyynyn päälle huolettomasti, eikä näytä järin siistiltä.
Pöydänkulmallani on puolikas kuppi kahvia. Se on ehtinyt jäähtyä jo tunti sitten, koska eksyin setvimään hostellivarauksia tammikuulle, jolloin aloitan ihan ensimmäisen pidemmän apurahakauteni kirjailijana. (Pidempi tarkoittaa tässä tapauksessa puolta vuotta, mutta minulle se on valtava asia, suunnilleen yhden romaanikäsikirjoituksen mittainen.)
Tässä siis kuva ja nykyhetki, missä ollaan: puutalokommuunin pienessä huoneessa, sängyllä, aika uupuneena, arki moneen suuntaan vinksallaan, katse samaan aikaan tulevassa ja menneessä, nykyhetki vanumassa pois otteesta. Tällaista se kanssani usein on. Siihen on tyytyminen.
Miksi kirjoitan?
Olen miettinyt pitkään blogin perustamista, kokeillutkin sitä. Perustin yhden Substackiin, mutta sitten minulle tultiin kertomaan, että alustaan liittyy kaikenlaisia ongelmia – vähän niin kuin kapitalismin kyllästämässä internetissä ihan kaikkeen. Sitä ennen minulla oli blogi Wordpressissä, mutta Wordpress päätti tarjota sisältöjä tekoälyn kouluttamiseen, ja siitä en pitänyt. (Ei sillä, jossain joku tekoäly varmasti nielaisee nämäkin sanat ahnaisiin kitusiinsa heti kun ne julkaisen, mutta kyse on periaatteesta.)
Pari vuotta kirjoitin myös tarinoita Patreoniin ja sain siitä vähän tulojakin. En ole kuitenkaan koskaan ollut kauhean hyvä pysymään aikatauluissa tai noudattamaan rutiineja, joten kuukausimaksuja vastaan kirjoittaminen kävi ahdistavaksi jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Patreon jäi pölyttymään.
Blogin perustamiseen ja blogiin kirjoittamiseen on kuitenkin useita syitä. Haluan paikan, jossa voin julkaista pieniä tarinoita ja runoja lukijoille helposti ja kenenkään muun sitä ohjailematta tai rajoittamatta. Samoin haluan paikan, jossa voin kirjoittaa ajatuksistani vapaasti pidemmin, merkkimäärien tai julkaisualustojen sitä rajoittamatta. Haluan kirjoittaa kritiikkejä, esseitä, novelleja, matkakertomuksia, ehkä ihan vain päiväkirjaakin. Aika näyttää.
Olen (ollut) muun muassa kolumnisti, toimin(ut) asiantuntijana Ylen Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa, ja minulla on ilo saada kirjoittaa kirjoja, jotka Aula & Co on julkaissut. Kaikki nämä eri kanavat ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita, mutta niissä kirjoitan aina jostakin tietystä roolista käsin.
Tässä blogissa kirjoitan ihan vain omana itsenäni ja julkaisen juuri silloin kun siltä tuntuu. En aio tehdä minkäänlaisia lupauksia sisällöstä tai päivitystiheydestä, koska täällä ei tarvitse. Se on ihanaa se.